Eettinen kulutus tarkoittaa vähempää ostamista

joulukuu 7, 2018

Monien nykyisten tietoisuuskampanjoiden perimmäinen viesti on kysyä, kuinka monta orjaa työskentelee sinun puolestasi. Nämä kampanjat linkittävät kuluttajien käyttäytymisen moderniin orjuuteen, ja niiden tarkoitus on kehottaa kansalaisia käyttämään voimaansa kuluttajana vaatiakseen työvoiman hyväksikäyttämisen lopettamista. Mutta eettisemmän kuluttamisen ajaminen ei välttämättä tarkoita nykyaikaisen orjatyövoiman pelastamista.

Eettisellä kuluttamisella, mikä tarkoittaa kuluttajien päätöstä välttää tiettyjä brändejä tai tuotteita poliittisten syiden vuoksi, on pitkä historia. 1790-luvulla britannialaiset kuluttajat boikotoivat orjatyövoimalla tuotettua sokeria. 1820-luvulla orjuutta vastustavat aktivistit perustivat Yhdysvalloissa vapaiden tuotteiden kauppoja, joissa myytiin vain vapaalla työvoimalla tuotettuja tuotteita. Viime aikoina kuluttajien valintamahdollisuudesta on tullut yksi yleisimmistä syistä kansalaisille osallistua poliittiseen aktivismiin useiden erilaisten ongelmien suhteen, kuten ympäristön kestävyyden, eläinten hyvinvoinnin ja työvoiman oikeuksien.

Boikotoinnista ostopäätöksiin

Viimeaikaisissa toimenpiteissä, joissa kuluttajien ostovoimaa käytetään taisteluun modernia orjuutta kohtaa, kuluttajia kehotetaan tyypillisesti joko boikotoimaan tuotetta tai sitten keskittämään ostoksia positiiviseksi koettua tuotetta kohtaan. Boikoteilla rangaistaan yrityksen käyttäytymistä, joka nähdään riittävän epäeettiseksi, että kieltäydytään ostamasta brändin tuotteita, kun taas toinen vaihtoehto on palkita hyvästä toiminnasta valitsemalla tarkoituksellisesti näin toiminut brändi tai tuote.

Orjuutta vastaan toimivat organisaatiot kannustavat jatkuvasti enemmän eettiseen kulutukseen modernia orjuutta vastaan taistelemiseksi, ja useat ryhmät luovat kampanjoita asian puolesta. Vuonna 2011 luodulla SlaveryFootprint.org-sivustolla vierailijaa pyydetään mittaan oman orjuusjalanjälkensä, jolla peilataan tutumpaa hiilijalanjälkeä. Vastaamalla kulutustottumuksiaan koskevaan kyselyyn sivustolla vierailijat saavat informaatiota pakkotyövoiman käytöstä hänen käyttämiensä tuotteiden tuotantoketjun aikana.

Sertifiointi ja yritysten maine

Monet yksityisten organisaatioiden ylläpitämät kampanjat kehottavat kuluttajia käyttämään mahdollisimman rahtivapaata muotia, suklaata, teetä ja matkustamista. Järjestöt pyrkivät myös lisäämään tietoisuutta hyväksikäytöstä, jota tapahtuu monien kuluttajatuotteiden valmistuksen yhteydessä, esimerkiksi vaatteiden, elektroniikan ja ruoan tuotannossa. Ne kehottavat ihmisiä eettiseen ostosten tekemiseen hakemalla tuotteita, jotka sisältävät pakkotyövoiman vapaudesta kertovan sertifikaatin. Nämä kampanjat edustavat tärkeää muutosta kohti korkeampien standardien vaatimista liiketoiminnassa.

Ne tuovat esille myös mahdollisen maine- ja taloudellisen riskin yrityksille, jotka eivät pysty poistamaan pakkotyövoimaa hyödyntäviä vaiheita hankintaketjussaan. Pelkästään eettiset kuluttajat eivät tosin yksinään pysty poistamaan modernia orjuutta, ja meidän on ymmärrettävä myös tahattomat vahingolliset vaikutukset boikotoinnin ja keskitetyn ostamisen lähtökohdista. Ilmeinen ongelma tässä lähestymistavassa on se, että eettisestä vapaudesta kertova seloste voi olla kallis. Pakkotyövoimasta vapaat tuotteet maksavat yleensä enemmän, joten niitä voivat ostaa vain ne, joilla on varaa maksaa enemmän poliittisista arvoista taloudellisen todellisuuden sijasta.

Läheltä ostaminen voi olla haitallista

Jotkut kuluttajat saattavat valita lähituotantoa toisen, että heidän kuluttamansa raha ei tällä tavoin päädy ulkomaille täyttämään orjatyövoiman tarvetta. Tämä pitää sisällään kuitenkin oletuksen, että kaikki maan paikalliset teollisuudenalat olisivat vapaita pakkotyövoimasta, mikä ei monien länsimaidenkaan kohdalla pidä välttämättä paikkaansa.

Lähituotannon suosiminen voi myös leikata tuottoja kehittyvien maiden tuotannosta, mikä tekee päinvastoin hankalampaa kunnollisten palkkojen maksamisesta työntekijöille. Ratkaisu ei ole yksinkertainen kysynnän vähentäminen, vaan yritysten pakottaminen toimimaan niin, että koko hankintaketjun laajuudelta voidaan taata paremmat olosuhteet kaikille työntekijöille. Systemaattisempi ongelma eettiseen kulutukseen lähestymisessä on ehdotus, että kapitalismin synnit saadaan lunastettua kulutuksen kautta.

Ostosten tekeminen aktivismin muotona on kokonaisvaltaista, kun kaikenlaisista tuotteista luvataan nykyään lahjoittaa osa tuotoista takaisin ympäristön suojelemiseksi tai yhteisöjen rakentamiseksi. Kulutuksen kautta tehtävää hyväntekeväisyyttä on helpotettu erilaisten nettisivustojen kautta, joiden myötä kuluttajat voivat lahjoittaa haluamansa summan valitsemilleen hyväntekeväisyysjärjestöille verkko-ostosten kautta. Tällainen lähestymistapa tähtää maailman pelastamiseen kuluttamisen kautta.